Taidepenkki on kohtaamispaikka, jossa kohtaavat taiteen tekijät ja kokijat. Neljä mikkeliläistä taiteilijaa toteuttaa taidepenkit yhteistyössä Kulttuurin unelmavuoden kanssa. Kyseessä on nimensä mukaisesti penkki, joka on tuunattu taiteeksi. Penkit sijoitetaan ympäri Mikkeliä ennalta sovittuihin julkisiin tiloihin. Penkkien tarkoituksena on tuoda taide osaksi ihmisten jokapäiväisiä elinympäristöjä. Ne tuovat esiin Kulttuurin unelmavuoden teemoja yhdessä oleminen, tekeminen ja kohtaaminen.
Penkkien toteuttajiksi kutsuttiin kuvataiteilija, taidemaalari Raija Marttinen, kuvataiteilija, kuvanveistäjä Hanna Vahvaselkä, kuvataiteilija Pirita Lautala sekä valokuvataiteilija, TaM Olli Jaatinen. Jokainen heistä sai työstettäväksi samanlaisen puisen penkin taideteoksensa pohjaksi. Toteutustapa penkille oli vapaa ja taiteilijoille jäi vapaus valita tekniikka sekä teoksen ulkomuoto. Ainoa vaatimus oli, että penkillä tulee voida myös istua. Penkkiaihiot valmistettiin Nuorten työpajoilla.
Raija Marttisen taidepenkki muutti heinäkuun ensimmäisellä viikolla Akseliin, taidemuseota vastapäätä. Marttisen OKSISTOSSA-taidepenkki on hyvä paikka pysähtyä hektisessä kauppakeskusympäristössä ja sen myötä taide levittäytyy myös taidemuseon ulkopuolelle.
– Halusin luoda oman penkkini kanssa tilan, joka olisi kuin piilopaikka. Hiukan syrjässä kaikesta hälystä ja kiireestä. Hetkeksi rauhoittumiseen ja levähtämiseen kutsuva. Teos koostuu maalauskankaalla verhoillusta penkistä ja sen ylle ripustetuista pienten maalausten ketjuista. Maalausten tekniikkana on akryyli kankaalle. Viitteelliset kasviaiheet tuovat mieleen puiden ja pensaiden oksistoja, lehtiä ja juurakoita. Tavoittelin tunnelmaa, jossa ryömisin kuin tiheikön suojiin, näkymättömiin muilta kulkijoilta, hiljaiseen, turvalliseen valohämyyn, Raija Marttinen kertoo taidepenkin tekoprosessista.
Hanna Vahvaselän penkki sijoitetaan Kulttuurin unelmavuoden ajaksi Mikkelin keskussairaalan perhetalon odotusaulaan. Hän kertoo Tilkkutäkki-taidepenkin taustoista.
– Olen kevään aikana tehnyt puisia teoksia loppuvuodesta valmistuvaan mielen taloon, joten on luontevaa sijoittaa myös taidepenkki sairaalaympäristöön. Penkkini päällä on ikään kuin huolettomasti jätettynä puusta tehty tilkkutäkki. Puisissa kankaissa ja laskoksissa on viitteitä taidehistoriaan, mutta tilkuista koottu peitto on myös kunnianosoitus käsityöperinteelle, kodin piirissä tehtävälle arkiselle työlle, hylätyille materiaaleille, uusiokäytölle ja kierrätykselle. Tilkkutäkin voi nähdä kotoisana ja turvallisena vertauskuvana pienistä arkisista muistoista, palasista ja häivähdyksistä koostuvalle elämälle.
Pirita Lautalan Yhteisten juttujen juuret -taidepenkki sijoitetaan konsertti- ja kongressitalo Mikaeliin. Penkiltä voi pysähtyä ihailemaan Pankalammen komeita maisemia.
– Halusin luoda penkilläni värikkyyttä, iloa, kepeyttä ja kohtaamispaikan. Penkille voi istahtaa ystävän kanssa jutustelemaan – muistelemaan menneitä, suunnittelemaan tulevia. Penkin pintaan pitsimäisenä kudelmana levittäytyvässä akryylimaalauksessa lomittuvat juttujen juuret, puiden juuret, ihmisen ja paikan juuret sekä tarinoiden ja muistojen pitsimäiset kerrostumat. Henkilöhahmojen välillä ja kautta kiertää ajatusten ja keskustelun virta, ja maalaus rönsyilee rennon rupattelun tapaan häivyttäen penkin ääriviivoja ja muotoa. Toivoin penkin löytävän paikan, jossa ihmisten on hyvä ja mukava istahtaa hetkeksi vaihtamaan ajatuksia vaikkapa luonnon äärellä, Lautala kertoo penkistään.
Kesän aikana valmistuu vielä Olli Jaatisen taidepenkki. Sen sijoituspaikka julkaistaan penkin valmistuttua.
Kulttuurin unelmavuoden tavoitteina ovat kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden lisääminen, kulttuuri-, taide- ja tapahtuma-alan tekijöiden työllistäminen sekä hyvinvoinnin lisääminen alueella. Hanke edistää kokonaisvaltaisesti sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä. Hankkeen rahoittavat Etelä-Savon maakuntaliitto Euroopan aluekehitysrahastosta sekä Mikkelin kaupunki.
Kuva: Raija Marttisen taidepenkki (kuvaajana Riina Pesari).