Mikkelissä vuonna 1998 syntynyt Ida Hulkko on yksi tämän hetken huippu-urheilijoista, jotka ovat ponnistaneet kaupungistamme suuren yleisön tietoisuuteen. Haastattelimme Ida Hulkkoa ja kyselimme uimarin tuoreimmat kesäkuulumiset.
Tampereella asuva ja TaTU Tamperetta edustava Hulkko valmistautuu parhaillaan ensimmäisiin olympiakisoihinsa. Ilmassa on positiivista jännitystä ja takana kovatehoista treeniä ennen viimeistelyleiriä Japanin Fukuokassa.
– Viime viikon treenasin Helsingissä, koska Tampereella uimahallit olivat huoltotauolla. Pienestä evakosta huolimatta kesän harjoittelut ovat kuitenkin sujuneet hyvin, Hulkko kertoo.
Tokion olympialaisia Hulkko odottaa innolla ja helpottunein mielin: Keväällä Budapestin EM-kisoissa saavutettu hopeamitali 50 metrin rintauinnissa liu’utti ison kiven harteilta.
– Ensimmäisen arvokisamitalin saaminen oli suuri juttu, mutta ensimmäisiin olympialaisiin lähden toki haastajana. Budapestissa tiesin, että pronssiin voisi olla mahdollisuudet, vaikka taso oli todella kova. Hopea oli hieno saavutus, Hulkko pohtii.
Uimari myös korostaa, että muiden kuin mitalisijojen saavuttaminen eivät kerää yhtä lailla arvostusta ja toisaalta ensimmäinen mitali on tietynlainen rajapyykki.
– Mitalitili on nyt auki ja se toki kuuluu omaan suureen tavoitteeseeni eli siihen, että voin uida pitkän ja tasaisen uran.
22-vuotias Hulkko muistuttaa, että vaikka yksi uran päätavoitteista on Pariisi 2024, on EM- ja MM-kisoissa käytännössä aivan yhtä kova taso kuin olympialaisissa.
– Toivottavasti saadaan jatkettua hyvää satasen treenaamista Pariisiin asti, koska siellä se uran päätavoite luonnollisesti näillä näkymin on, Hulkko sanoo.
Tampere oli paras vaihtoehto
Ida Hulkon vanhemmat asuvat edelleen Mikkelin Rantakylässä, missä tulee vierailtua yleensä joulun ja juhannuksen tienoilla, kun treeni- ja kisarytmi antavat periksi. Uinnin seuratoimintaan Hulkko liittyi Mikkelissä 7-vuotiaana ja tosissaan uiminen käynnistyi teini-iän kynnyksellä. Ajatus ammattilaisurasta heräsi tosissaan vasta pari vuotta sitten.
Mutta miksi asuin- ja harjoittelupaikaksi lopulta valikoitui Tampere?
– Tampere oli oikeastaan paras vaihtoehto. Se on myös sopivan kokoinen kaupunki. Muina vaihtoehtoina olivat Helsinki ja Jyväskylä, mutta niissä treenikulttuuri ei oikein tuntunut omalta; Tampereella oli erilaiset ja sopivammat tavat lähestyä asioita, Hulkko kertoo.
Aiemmin Hulkko kävi kokeilemassa siipiään stipendillä Yhdysvalloissa, Floridassa. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan ja nuoren naisen ura sai raskaampia kokemuksia. Hulkko ei kuitenkaan enää muistele jenkkilävisiittiään murheissaan, vaan pitää reissua opettavana kokemuksena, joka auttoi löytämään uuden tien uralle.
– Ei siellä (Floridassa) aina kivaa ollut, mutta toisaalta nyt sitä osaa arvostaa ja varmasti kokeilisin uudelleen, jos voisin. Se aika kuitenkin on määrittänyt nyt olemassa olevaa uraa todella paljon, Hulkko pohtii.
Jääräpäinen rutiinien noudattaja
Hulkko pitää altaassa vahvuuksinaan uintinopeuttaan ja kykyään ottaa ”vedestä kiinni”.
– Henkisesti olen erittäin päättäväinen, jopa jääräpäinen sekä hyvässä että pahassa. Valmentajani Jere Jännes tosin pitää hyvän balanssin ja toppuuttelee jääräpäisyyttäni, Hulkko naurahtaa.
Hulkolla on tarkat kisarutiinit, jotka auttavat kroppaa ja mieltä sopeutumaan vaativaan tilanteeseen: Kohta pitäisi taas uida kovaa. Taikauskoinen Hulkko ei sanojensa mukaan ole, mutta monet asiat tehdään aina samalla tavalla, tärkeästä verryttelystä alkaen. Juuri ennen starttia on aika tuijottaa toiseen päätyyn vihaisen näköisenä.
– Jokaisella uimarilla on omat juttunsa. Minulla kai se on vihaisena tuijottaminen.
Uinnin lomassa urheilijan oma brändi- ja markkinointityö on myös tärkeää – varsinkin nykypäivänä, kun yleisö seuraa myös urheilijoita pitkälti somessa. Sponsoritulot ovat tärkeitä ja sosiaalisen median puoli on oltava kunnossa. Hulkko onkin aktiivinen Instagramissa, missä hän myös kertoo mielellään treeneistään.
Asepalvelus on edelleen mielessä
Urheilijauran ulkopuolella Hulkko opiskelee englannin kieltä Tampereen yliopistossa.
– Tässä mennään kohti kandia, todella maltillisesti urheilun ehdoilla.
Hulkko on maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Petri Hulkon tytär, joten kotoa opittu isänmaallisuus ja puolustusvoimien arvostaminen ovat näkyneet haluna käydä myös asepalvelus.
– Alun perin ajattelin käydä palveluksen Tokion jälkeen, mutta sittemmin suunnitelmat ovat muuttuneet. Mutta kyllä se vielä mielessä on, Hulkko myöntää.
Urheilu-ura ei kestä lähellekään eläkeikää, joten Hulkon on pakkokin välillä miettiä uinnin jälkeistä elämää. Olisiko vaihtoehtona edelleen jopa sotilasura?
– Suunnitelmat elävät. Ihan vielä ei ole kuvaa siitä, mitä teen uintiuran jälkeen. Olen saanut kotoa hyvää tukea, isäni on käskenyt panostamaan aina siihen, mitä on tekemässä.
Terveisenä ja muistutuksena mikkeliläisille junioriuimareille Hulkko haluaa lähettää ajatuksen, jota hän on jo kauemminkin viljellyt.
– Kannattaa muistaa, että nuorena menestyminen ei takaa eikä määritä mitään. Ja jos ei saavuta ikäkausimitaleita, ei se tarkoita sitä, ettei voisi aikuisena saavuttaa jotakin suurta. Näin ”vanhemmallakin iällä” voi päästä olympiajoukkueeseen; jokaisen kehitys on yksilöllistä.
Ida Hulkko ui alkuerässään Tokion olympialaisissa 25. heinäkuuta.