Mikkelin kaupungintalon länsisiivessä istuu rauhallinen ja tyytyväinen kaupunginjohtaja. Janne Kinnunen on luotsannut Mikkeliä kohta puolen vuoden ajan. Talouden tasapainottamisen lisäksi elinvoimatyö on käynnistynyt suunnitellusti. Erityisen mielissään Kinnunen on yritysten aikeista jatkaa investointejaan.
– Kyllä tässä töitä riittää, kaupungin talouden vakauttamiseen tähtäävä tekeminen on nyt kolmen tukijalan varassa, Kinnunen sanoo.
Kolmella tukijalalla Kinnunen viittaa kaupungin oman toiminnan edelleen tehostamiseen, energiaomaisuuden myynnistä saatavaan tuloutukseen ja aluetalouden kasvattamiseen.
– Meillä on vuosittain noin 10–15 miljoonan euron alijäämä, riippuen hieman luetaanko valtiovarainministeriön vai Kuntaliiton valtionosuusennusteita. Alijäämäisen talouden kierteen katkaisemiseksi olemme saaneet luotua tasapainoisen suunnitelman, joka toki nyt täytyy saada loppuunvietyä kokonaisuudessaan.
Jo pitkään puheissa ollut vähemmistöosuuden myynti kaupungin konserniyhtiö Etelä-Savon Energia Oy:stä on tärkeä kortti pakassa. Historiallinen myyntipäätös nuijittiin kaupunginvaltuustossa maaliskuussa. Ostajaehdokkaita kaupungille on jo ilmaantunut.
– ESE:n myynnillä pystymme kattamaan taseen alijäämät, emmekä ajaudu kriisikunnaksi. Ideana on, että maksamme velkojamme ja sijoitamme omaisuutta. Samalla olemme käynnistäneet keskeisenä osa-alueena oman toimintamme tarkastelun. Jostain kun olisi vielä saatava kustannussäästöjä.
Elinkeinoelämä ja aluetalous nousevat näyttämölle
Säästämisen ja energiamyynnin lisäksi tärkeään rooliin nousee elinvoima. Mikkeli on laatimassa elinkeinoelämän ja aluetalouden kasvusuunnitelmaa.
– Elinvoima liittyy suoraan elinkeinoelämän kasvattamiseen. Lähdemme tekemään yhteistyössä konsulttiyhtiö MDI:n kanssa uudenlaista projektia. Tarkoituksena on luoda kaupungin ja alueen elinkeinoelämän yhteinen tavoitetila, jonka pohjalle tehdään kasvusuunnitelma elinvoiman kehittämiseksi, Kinnunen avaa.
Kaupunginjohtaja painottaa elinkeinoelämän edustajien merkitystä. Tehtävänä ei ole yhdistää ja sitouttaa pelkästään viranhaltijoita ja päättäjiä, koska kaksistaan ei elinvoiman aukkoja pystytä tilkitsemään.
– Elinvoiman tilannekuva lähtee siitä, että tunnistamme eri toimijoiden mahdollisuudet vaikuttaa aluetaloutemme kasvuun lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Työ käynnistyy avoimella alkutilaisuudella 20. kesäkuuta. Paikalle kutsumme laajasti elinkeinoelämän toimijoita, koulutusorganisaatioita ja sidosryhmiä. Konkreettista kerrottavaa meillä pitäisi olla viimeistään loppuvuonna.
Elinvoiman lisäksi Mikkelissä on puhuttu paljon toisesta ”isosta E:stä” eli edunvalvonnasta. Kinnunen näkee edunvalvonnan asiana, jolla on monenlaisia foorumeja. Yksi merkittävä foorumi on osoitteessa Mannerheimintie 30; eikä tällä kertaa puhuta Mikkelin Mannerheimintiestä. Kevään eduskuntavaaleissa peräti kolme mikkeliläistä ehdokasta meni läpi.
– On tietenkin hienoa, että meillä on nyt suora ja kaivattu yhteys eduskuntaan. Edunvalvonta täytyy toki muistaa myös esimerkiksi EU-asioissa, maakuntahallintoon liittyvissä asioissa, ely-keskuksen kanssa toimimisessa ja hyvinvointialueen päätöksenteossa, Kinnunen sanoo.
”Nyt on näytön paikka”
Itse työssään Kinnunen ei toistaiseksi ole törmännyt suuriin yllätyksiin.
– Aika selkeästi minulle alun perinkin määriteltiin työhöni liittyvät toiveet. Talouskysymykset ja elinvoimatyön organisointi ovat olleet siis päällimmäisenä. Joskus kuitenkin voi tulla ennustamattomia muutoksia esimerkiksi juuri talouteen liittyen. Uusia tavoitteitakin voi vielä tulla. Suomessa hallitusneuvottelut eivät ole valmiit; ja esimerkiksi resurssit kuntien ja hyvinvointialueiden kesken ratkaisevat paljon taloustekemistä, Kinnunen pohtii.
Elinvoimatyössä kaupunkiorganisaation sisällä on tehty kaksi muutosta: Johtoryhmää täydennettiin strategia- ja kehityspäällikkö Aki Kaurasella ja johtoryhmään kutsuttiin myös asiantuntijarooliin Mikkelin kaupungin kehitysyhtiö Miksei Oy:n toimitusjohtaja Timo Paakki. Lisäksi kaupunginjohtaja saa suoraan alaisuuteensa kaupungin viestintätiimistä muodostetun uuden viestinnän ja markkinoinnin tulosyksikön.
– Suuremmista organisaatiomuutoksista puhuttaessa julkisten työvoimapalveluiden siirtyminen kunnille tapahtuu vuonna 2025, Kinnunen lisää.
Kesäkauden kynnyksellä kaupungintalolta muistutetaan taas positiivisuudesta ja yrittäjämyönteisyydestä. Mikkeli on lentämässä ulos ajoittaisesta maineestaan jämähtäneenä hallintokaupunkina.
– Edelleen Mikkelissä olisi tärkeää saada aikaan yhteistä, myönteistä kierrettä ja pöhinää, Kinnunen pohtii.
Talven ja kevään aikana myönteisiä signaaleja onkin jo kertynyt Kinnusen mieleen.
– Mikkelissä on todella aktiivista harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa, ympäristö on myös vireä kulttuurissa, urheilussa ja liikunnassa. Yrityselämässäkin on isoja juttuja meneillään: Esimerkiksi Ren-Gasin investointi Pursialaan ja Mölnlycken laajentuminen ovat merkittäviä asioita. Nyt kun olen kiertänyt yrityksissä, on viesti kertonut liikevaihdon kasvusta ja investointitarpeesta. Vaikka Etelä-Savon luvut näyttävät kokonaisuutena kehnoilta, on ilmassa optimismia. Hyvää liikehdintää on paljon!
Saimaan rannoilla on aina kovat odotukset kesäksi. Viime vuosina on myös puhuttu paljon siitä, kuinka kaupunki säilyy houkuttelevana ja elävänä ympäri vuoden. Kinnunen uskoo periaatteeseen, että aina voi tehdä asioita paremmin.
– Nyt on taas näytön paikka, kun kesäksi seudulle saapuu vapaa-ajan asukkaita ja matkailijoita. Itse kukin voi miettiä, miten teemme Mikkeliä houkuttelevammaksi ja ihmisystävällisemmäksi palveluittemme suhteen.
Kinnunen muistuttaa, että hyvien asioiden esiin tuonti voisi olla väkevämpää. Alueiden välillä on yltyvää kilpalaulantaa ja kaikki haluavat ottaa mahdollisimman paljon irti Suomen lyhyestä suvesta. Kaupunginjohtaja itse on innoissaan ensimmäisestä Mikkeli-kesästään.
– Olen orientoitumassa ensimmäiseen kesääni täällä. Odotan innolla tapahtumia, joihin minut on kutsuttu. Tarjolla on monenlaista, pienempiä ja isompia. Mikkelille tärkeitä juttuja ovat myös naapurikuntiemme tapahtumat, koska seudullisesti ajateltuna ne ovat merkki laajemmasta elinvoimasta. Vapaa-ajallani tutustun varmasti Saimaan järviluontoon ja pyöräilyreitteihin.
Yksi luontotarina Kinnusella on kerrottavanaan vielä loppuun. Kyseessä ei ole mikään kalajuttu!
– Tässä keväällä kävin retkellä Neitvuoren upeissa maisemissa. Etenin polkua pitkin, lunta oli vielä maassa ja nousin kalliolle. Sitten se tapahtui: En ole ikinä päässyt niin lähelle metsoa, vaikka olen metsästäjä. Vain kymmenen metrin päästä, valtavalta kalliolta lehahti tämä iso metso lentoon. Myönnän, että säikähdin ja hyvä, etten lentänyt persiilleni, mutta olipa vain upea luontokokemus!