Kaupungin viestintä- ja markkinointiyksikön kesätyöntekijä Kristo Tuononen kertoo hänelle tärkeistä paikoista Mikkelissä.
Kävin viime vuotena monta kertaa koirani Remun kanssa Laihalammella tai Pankalammella kävelyllä. Tykkäsimme molemmat poluista ja varsinkin Laihalammen linnuista, mutta koska Remu oli kova jahtaamaan lintuja ja muita eläimiä, sitä piti pitää lyhyessä hihnassa. Vastaantulevia koiria piti aina moikata, ehkä vähän aikaisemminkin parilla haukulla ja lintuperheet kiinnostivat Remua vähän liiankin paljon. Itse tykkäsin kuvata lintuja tai jäädä seuraamaan niin vähäksi aikaa, kun Remu vain jaksoi odottaa.
Lenkit olivat aina leppoisia, vanha koira ei kuitenkaan jaksanut kävellä kovin nopeasti, mutta ei se myöskään kovin pitkään jaksanut seistä paikoillaan, oli pakko olla liikkeessä. Pankalammella Remun lempipaikka oli varmasti koirapuisto, se tykkäsi juoksennella vähän aikaa frisbeen perässä ja haastaa riitaa isompien koirien kanssa. Haastavin osa oli varmaan juuri lähteminen, koska vaikka kuinka kutsui, Remu vaan ei halunnut kuunnella.
Pankalammen ympäristö muutenkin on kaunis, ja todella hyvä koiranulkoilutuspaikka, kun asuu siinä lähellä. Itse tykkäsin eniten talvisin kävellä lampea ympäri, varsinkin iltaisin, koska silloin oli vähiten ihmisiä, ja joskus jopa näkikin revontulia. Törmäsimme lenkillä myös kerran kettuun, joka säikähti Remua aika lailla, vaikka Remu taisi säikähtää sitä yhtä paljon.
En enää käy kummallakaan lammella yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta pyöräilen joka päivä Pankalammen ohi työ- tai kotimatkalla. Laihalampi on edelleen yksi lempipaikoistani Mikkelissä, ja käyn siellä joskus vielä kuvaamassa lintuja.
Nuoren silmin: Koiran kanssa Pankalammella
