Mikkelin kaupunginhallitus on myöntänyt vuoden 2024 Pro Mikkeli -mitalin torikauppias Kaija Ahoselle. Mitali julkistettiin ja luovutettiin perinteiseen tapaan Suomen itsenäisyyspäivänä konsertti- ja tapahtumatalo Mikaelissa. Kokenut torikauppias pitää kunnianosoitusta tärkeänä kaikille niille, jotka ovat tehneet töitä torielämän eteen.
– Veret seisauttava uutinen. Tuntuu siltä, että vettä tulee silmästä – olen erittäin liikuttunut, Kaija Ahonen kertaa tuntemuksiaan, kun sai Pro Mikkeliin liittyvän puhelun kaupunginjohtaja Janne Kinnuselta.
Ahonen ei ollut valmistautunut näin suureen kunnianosoitukseen suurimmissakaan kuvitelmissa.
– Miellän itseni tavalliseksi kuntalaiseksi, joten tämä on kunnianosoitus myös tavalliselle väelle. Koska kaupunkihan on yhtä kuin me kaikki yhdessä. Olen etuoikeutettu, että Pro Mikkeli -mitali luovutetaan minulle, Ahonen kertoo.
Mikkelin tori tuskin olisi se tori, jonka me tunnemme, jos ei olisi Kaija Ahosta ja hänen myymiään marjoja. Hänen valloittava hymynsä, puheliaisuutensa ja asiakaspalveluasenteensa on kiirinyt kauas Mikkelin rajojen ulkopuolellekin. Ahonen on työskennellyt aviomiehensä Jukan yrityksessä torikauppiaana täysipäiväisesti vuodesta 2003 lähtien; sitä ennen hän työskenteli miehensä kesäapulaisena 1980-luvun vuosista alkaen. Ahonen on tullut tunnetuksi myös Mikkelin Torikauppiaat ry:n puheenjohtajana ja torikaupanvalvojana. Missä Kaija, siellä tori – tai sitten toisinkin päin.
– Torikaupanvalvojan hommasta en nosta itselleni palkkiota. Se raha menee täysimääräisenä yhdistykselle torin markkinointiin. Tämä toimintatapa on toiminut hyvin, Ahonen sanoo.
Torikauppiasyhdistyksen puheenjohtajana Ahonen on ollut tärkeä lenkki kauppiaiden, toritapahtumien sekä kaupungin, yritysten ja muiden toimijoiden välillä. Jos jokin asia on hukassa tai kysymykseen ei ole vastausta, on varminta kysyä Kaijalta. Ja jos Kaija ei heti tiedä, puskee vanha toimistovirkailijan asenne esiin: Selvitetään ja palataan asiaan! Sama pätee torikauppiaan hommassa, koska varsinkin matkailijoilta voi tulla mitä tahansa kysymyksiä. Tai sitten paikalle pamahtaa joku silmäätekevä tai julkimo.
– Onhan noita tunnettujakin torilla kävijöitä ollut, tottahan toki. Eero Tarastia, Antti Häkkästä ja niin edespäin. Mieleeni on erityisen hyvin jäänyt Sami Kuronen, joka ilmoitti tulevansa ostamaan vähän porkkanoita, perunoita ja kukkakaalia. No, tervetuloa… mutta sieltäpä tulikin Samin lisäksi väkeä televisiokameroiden kanssa ohjelman tekoon! Ahonen muistelee.
Ja siinä sitä oltiin, televisio-ohjelman nauhoituksissa. Ja onpa Ahonen päässyt myös Espanjan televisioon, kun kuvausryhmä tuli paikalle espanjalaisten mansikoiden innoittamana. Vaan tuskinpa tuo nyt ainoa syy oli Järvi-Suomeen tulla.
– Se onkin niitä harvoja kertoja, kun meillä on ollut ulkolaisia marjoja myynnissä. Siinä espanjalaiset pyysivät sanomaan jonkin lauseen loppuun espanjaksi, en millään muista mitä, mutta hyvin sekin meni, Ahonen sanoo pilke silmäkulmassaan.
Asiakassalaisuuksia Ahonen ei pahemmin paljasta tai jos paljastaa niin parempi jättää ne kertomatta. Kerrottakoon kuitenkin, että presidentit ja ministerit ovat olleet tuttuja näkyjä Mikkelin torilla. Puhumattakaan entisistä kesätyöntekijöistä ja muualle muuttaneista mikkeliläisistä, jotka sesongin aikaan tulevat torille ja Kaijan juttusille. Voisi jopa sanoa, että Ahonen on antanut kasvonsa Mikkelin torille – kansallisesti ja kansainvälisesti.
Mikkelin tori on ja pysyy
Ennen varsinaista torikauppiasuraansa Kaija Ahonen työskenteli muun muassa toimistovirkailijana Mikkelin vesilaitoksella. Vanhat tittelit kuuluvat menneisyyteen ja eipä niitä enää edes ole. Kysyttäessä nykyistä titteliä Pro Mikkeli -mitalin lisäksi annettavaan kunniakirjaan Ahonen vastaa: Torikauppias. Se on hänen nykyinen tittelinsä ja ennen kaikkea identiteettinsä.
– Vähissä on aika mihinkään muuhun kuin torielämään, Ahonen sanoo pohtiessaan vapaa-aikaa.
Vaikka eipä Ahonen torielämää varsinaisesti ”työnä” pidä – kun eivät sitä pahatkaan kielet pitäneet muinoin. Epäilivät vieläpä, että köyhiäkö ne Ahoset ovat, kun ”joutuvat torikauppaa tekemään”. Ahonen sanoo, että torilla ennen kaikkea hengaillaan. Varsinaista toritonta aikaa on talvikaudella.
– Rakkain harrastus on vesijuoksu uimahallissa ja toiseksi rakkain harrastus on se, että minulla on hieno vanha nojatuoli, joka on muotoutunut muodoilleni. Siinä minä istun ja teen kaikenlaista ajatustyötä, Ahonen veistelee.
Vaikka Mikkelin tori on rakas, Suomen paras ja ehkä jopa maailman paras, ei rakkaampaa ole kuin perhe.
– Tärkein on perhe: kaksi tytärtä, kaksi vävyä, kolme lastenlasta, yksi koirulainen nuoremman tyttären perheellä ja sitten meillä on ukrainalainen ottopoika. Kun laitan kotioven kiinni tai lähden Poriin tai Imatralle hoitamaan lapsenlastani, maailma sulkeutuu. Älyttömän hyvä asia on kuitenkin tämä etäkokoustaminen. Eipä tule huonoa omaatuntoa, etten voisi mihinkään lähteä tai että tori kaatuu sillä aikaa tai tulee uusi kauppias. Nykyteknologia auttaa. Matkustelua emme mieheni kanssa harrasta, mutta teatterissa käymme kulttuuripuolelta, se on meille mieluista.
Vuosikymmenten saatossa Mikkelin tori ja Mikkeli ovat muuttuneet ja sopeutuneet aikansa kuvaan. Puheet Mikkelin torin hitaasta mutta varmasta kuolemasta on kuopattu kerta toisensa jälkeen – niille ei ole ollut katetta.
– Yksi iso asia oli tietysti toriparkin rakentaminen. Näkyvin muutos torilla on ollut se murros, joka tapahtui jo ennen meidän toriuraamme. Ennenhän torilta sai jotain, mitä ei saanut marketeista: tuoreita vihanneksia, marjoja ja kalaa, Ahonen muistelee.
Toritarjonta on todella muuttunut. Nyt vetonaulana on usein ruoka ja juoma. Ja siis ihan ruokaruoka, ravintolatason annoksineen ja peleine vehkeineen.
– Nykyisin torin tilanne näyttää hyvälle, vaikka kauppiaiden määrä vähenee koko ajan. Kun korona sulki ravintolat, moni tuumasi, miten homma onnistuisi torilla. Mikkelin torilla on kesäisin neljäsataa istumapaikkaa kahviloissa. Se, että ihminen tulee kahvittelemaan ja syömään torille vaikka katuruokaa, ei muuta toria sen kummallisemmaksi. Nyt vain ruoka, joka ennen tehtiin kotona torilta ostetuista aineksista maistellaankin torilla. Ja onhan tori tärkeä kesäasukkaiden kohtaamispaikka. Lisäksi matkailuinfon sijainti torilla on hyvä.
Mikkelin kaupunkikeskusta ja tori ovat onnistuneet säilyttämään elinvoimansa. Jättimäisten peltomarkettien komppaniaa ei Etelä-Savon maakuntakeskuksessa ole toistaiseksi nähty – sellainen nimittäin osittain varastaisi ostovoimaa ruutukaava-alueelta. Silti Mikkeli on laajentunut, ja Ahosella on asiasta tarinakin kerrottavanaan.
– Kun muutin Mikkeliin vuonna 1975, asuin ensin Mannerheimintiellä, sitten Jokikadulla ja sitten tuli muutto Peitsariin. Silloin kovasti rakennettiin muun muassa Peitsaria ja Launialaa, ja keskustassa asuville ihmisille oli outoa, että mitäs siellä laajemmalla on. Työkaveri kysyi, että missä te muuten asutte. ”Peitsarissa”, ”Missä Peitsari on?”, ”No, se on siellä missä on Lähemäki ja sitten Peitsari”, ”Hyvänen aika, te asutte esikaupunkialueella, missä ei ole mitään muuta kuin juoppoja ja rosvoja!”.
Naurunpyrskähdyksen jälkeen Ahonen vakavoituu ja peilaa mennyttä aikaa nykyiseen.
– Ennen kaupungin laajeneminen oli monelle kummallista. Ruutukaava-alue oli suppea. Mutta Mikkelissä on ollut 280 vuotta markkinoita ja toripäiviä, jonne on tultu hevosella, junalla, veneellä. Se on iso juttu, ja tämä Pro Mikkeli -mitali on kunnianosoitus niille ihmisille, jotka ovat pitäneet toria pystyssä. Ilman toria keskusta olisi toisenlainen. Jokainen kaupunki tarvitsee torin, koska tori on läpileikkaus koko systeemistä ja torilla saa hirveän helposti markkinoitua kaupunkia.
Torikauppias Kaija Ahonen on tuttu näky Mikkelin torilla. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Vapautta, rauhaa ja turvallisuutta
Pro Mikkeli -mitali julkistetaan ja luovutetaan saajalleen perinteisesti Suomen itsenäisyyspäivänä. Ahosen molemmat isoisät olivat rintamaveteraaneja.
– Itsenäisyys merkitsee vapautta, rauhaa ja turvallisuutta. Sitä, että eletään kaikkien kanssa sovussa. Molemmat ukkini olivat sodassa ja haavoittuivat. Sodastahan ei puhuttu, koska he olivat kokeneet niin kovia, Ahonen kertoo.
– Joskus kun isompina rupesimme utelemaan, he sanoivat, että kuulkaa: ne ovat sellaisia juttuja, että niistä ei puhuta. Kun meillä on ollut tämä ukrainalaispoika ja hänen kauttaan olemme seuranneet sotaa Ukrainassa ja nähneet videoita… se on niin karmeaa. Nyt ymmärrän, minkä takia isovanhemmat eivät niistä asioista puhuneet.
Ahosen itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu hyvä ruoka ja illan kruunaava Linnan juhlat.
– Itsenäisyyspäivänä nostetaan lippu salkoon, jos ei minään muuna päivänä, niin silloin kyllä! Syödään hyvin ja katsotaan Linnan juhlat. Ja kun niitä katsotaan, niin siellähän ne meidän asiakkaamme ovat! Heitä sitten bongataan illan mittaan, Ahonen naurahtaa tyytyväisenä.
Kaija Ahonen
– syntynyt Juvalla 1960
– asunut Mikkelissä vuodesta 1975
– toiminut torikauppiaana täysipäiväisesti vuodesta 2003
– asuu aviomiehensä Jukan kanssa Mikkelin Riutassa
– harrastaa vesijuoksua ja nojatuolissa mietiskelyä
***
Mikkelin kaupunki on vuodesta 1983 lähtien myöntänyt Pro Mikkeli -mitalin henkilölle, joka kotipaikastaan riippumatta on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt kaupunkia tunnetuksi.
Perustelut vuoden 2024 Pro Mikkeli -mitalille
Torikauppias Kaija Ahonen
Kaija Ahonen on tehnyt Mikkeliä tunnetuksi positiivisena ja ahkerana torikauppiaana. Hänen työnsä Mikkelin torin eteen on ollut vuosikymmenten ajan innostavaa ja esimerkillistä. Ahonen on ollut korvaamaton apu ja tuki muille tori- ja markkinakauppiaille. Hän on myös toiminut menestyksekkäästi torikauppiasyhdistyksen puheenjohtajana ja torikaupanvalvojana.
Viime vuosien Pro Mikkeli -mitalilla palkittuja
2023
Pia Puntanen, sisältöjohtaja, asiamies, FM
Olli-Pekka Leskinen, toimitusjohtaja, FM
2022
Teemu Laasanen, festivaalijohtaja
Olli Jokinen, jääkiekkovalmentaja
2021
Pauliina Rundgren, tuotesuunnittelija
2020
Paavo Lipponen, valtiotieteen maisteri
Santeri Seppälä, terveyspalvelujen johtaja