Urpolan kartanoalue on Urpolan sydän ja helmi, se josta kaupunginosan asuttaminen on saanut alkunsa ja jonka ympärille se on aikojen kuluessa muotoutunut. Kartanoalueen rakennukset sijaitsevat tänä päivänäkin suunnilleen samoilla paikoilla kuin Sprengtportenin manööverikartassa vuodelta 1770. Alue henkii siis historiaa jo pelkällä rakennusten sijoittelulla.
Mistä kaikki alkoi?
Nykyinen Urpolan kartanon alue lammen ja joen yhtymäkohdassa oli aluksi nimeltään Laurinranta. Laurinrannan ensimmäinen tiedossa oleva asukas oli Mikkelin kirkkopitäjän kappalainen Heinricun Heinrici, joka asui paikalla 1660-luvulla.
Urpolan kartano ei itse asiassa ole kartano vaan virkatalo. Sitä on aikojen kuluessa ryhdytty kutsumaan kartanoksi tilan komean päärakennuksen vuoksi. Ennen nykyistä 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettua päärakennusta samalla paikalla on ollut useita päärakennuksia, jotka ovat olleet pääsääntöisesti kirkon ja valtion virkamiesten virkataloksi rakennettuja. Alueella on todennäköisesti asunut myös joitain käsityöläisiä, tilan seppiä ja yksittäisiä mäkitupalaisperheitä.
1700-luvulla virkatalo toimi pitkään Mikkelin kirkonkylän postikonttorina ja postimestarin asuinpaikkana. Oikeastaan vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Urpolassa on vietetty kartanomaista elämää. Tilan omistanut varatuomari Knut Gustav Åkesson kunnostutti tuolloin Urpolan puistot, pihapiirin ja istutukset ja rakennutti portaita alas lammelle, huvimajan, siltoja puistoon ja joen yli. Tuolta kartanomaiselta loistoajalta on vieläkin näkyvissä joitain jälkiä kartanon alueella. Åkessonin aikana kartanossa kävi kaupungin parempaa väkeä juhlimassa ja nauttimassa maaseudun kauneudesta. Talvella kartanon salissa ja kesällä puutarhassa vieraat joivat kahvia ja arrakkia, söivät leivonnaisia, kuuntelivat musisointia ja lopuksi tanssivat katrillia tai valssia.
Urpolan kartano monessa mukana
Urpolan tilan viimeinen yksityisomistaja oli puutavaraliikemies Alho Breitholz, joka konkurssin myötä oli pakotettu myymään Urpola vuonna 1931 edellisenä vuonna perustetulle Urpola Oy:lle.
1940-luvulta 1980-luvulle yltänyt ajanjakso oli Urpolan historiassa varsin värikästä aikaa. Kartano ehti sinä aikana nähdä monenlaista elämää.
1940-luvulla Urpolan kartano toimi ensin väliaikaisena majoitustilana karjalaissiirtolaisille. Alkusyksystä 1942 kartanon tiloihin muutti evakko-oppilaitos Käkisalmen Naisteollisuuskoulu. Kartanossa pidettiin ajoittain myös kansakoulua. Jatkosodan aikana kartanoon koottiin kaikki päämajan radiovastaanottimet. Sodan loppupuolella kartano ja punainen piharakennus olivat päämajan viestiosaston radiotoimisto. Vasta välirauhan jälkeen Urpolaan palautui rauha ja tilanne normalisoitui pikkuhiljaa.
Mikkelin kaupunki osti kartanon pihapiireineen Urpola Oy:ltä vuonna 1954. Kartanossa toimi kaupungin virastoja ja sosiaalitoimen yksiköitä, kuten lastentarha ja vanhainkoti.
1950- ja 1960-lukujen vaihteessa matkailijoiden määrä kaupungissa alkoi pikkuhiljaa lisääntyä, ja kaupunki halusi laajentaa matkailutarjontaansa. Urpolan koulun viereiselle ranta-alueelle perustettiin leirintäalue, ja vuonna 1967 kaupunki saneerasi Urpolan kartanon leirintäaluetta tukevaksi retkeilymajaksi. Syntynyt matkailukeskittymä vilkastutti voimakkaasti alueen elämää 1960- ja 1970-luvuilla. Retkeilymajalla vieraili monia kuuluisuuksia, joita lapset ja nuoret kävivät ihmettelemässä. Urpolan leirintäalue ja retkeilymaja tunnettiinkin tuolloin paikkoina, joissa aina sattui ja tapahtui.
1980-luvun alussa matkailutoiminnat siirrettiin muualle, ja kartano vuokrattiin kaupungin kulttuuritoimelle. Kulttuurijärjestöt käyttivät sitä kokous- ja harrastetilana ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana.
Kartanorakennus sekä piharakennukset ja pihamaat kunnostettiin vuonna 1994, jolloin ne saivat takaisin hieman vanhaa tunnelmaansa. Sisätiloihin on myös hankittu kartanon henkeen sopivaa sisustusta alueen huutokaupoista, mikä on entisestään korostanut kartanomaista tunnelmaa.
Historiansa monien mutkien ja käänteiden jälkeen Urpolan kartano on nykyään suosittu perhejuhlien ja kokousten pitopaikka.
Tiedot poimittu teoksesta Olen Urpolasta, jonka on julkaissut Urpola- Seura Ry, kirjoittanut ja toimittanut Marija Vantti. Julkaisuvuosi 2012.