Kaupungin viestintä- ja markkinointiyksikön kesätyöntekijä Kristo Tuononen muistelee tivoli- ja huvipuistokokemuksiaan. Tivoli Seiterä on Mikkelin Kirkkopuistossa 21.7. saakka.
Olen aika iso pelkuri, kun puhutaan tivoli- ja huvipuistolaitteista. Kun 8. luokan retkellä Linnanmäellä kaverini raahasi minut Rakettiin, pyörryin melkein ja jouduimme istumaan vartin tauolla sen jälkeen. Pienempänä en uskaltanut mihinkään “hurjaan” laitteeseen, mutta nykyään ne eivät kovin pahoilta tunnu, paitsi jälkeenpäin.
Tivoli Seiterän Xtremeen menin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten ja se on lempilaitteeni nykyään. Se oksetti vähän pari ensimmäistä kertaa, enkä uskaltanut pitää silmiä auki, mutta laite oli hauska kuitenkin.
Linnanmäen vanha vuoristorata oli ensimmäinen “pelottava” laite, johon uskaltauduin. En muista siitä juurikaan mitään, koska minulla oli silmät koko ajan kiinni. Korkeanpaikan kammo ei auta näitten laitteiden pelon voittamista, mutta miksi pakottaa itseään semmoiseen, jos ei halua.
Lempihuvipuistolaitteeni Linnanmäellä on Mustekala. Se ei aiheuta hirveää pakokauhua eikä ole pelottavan korkealla. Yllättäen myös maailmanpyörä on ihan mukava maisemien takia, mutta en viitsi mennä siihen yksin.
Kun kävimme kaveriporukalla Tivoli Seiterässä, menin yksin Xtremeen, kun kumpikaan kavereistani ei halunnut mukaan. Huusimme kylläkin kaikki kurkku suorana Super-Walzterissa, vaikka samassa vaunussa istui kaksi pienempää lasta aivan pokkana ja hiiskahtamattakaan. En ole kovin iso adrenaliiniaddikti ja tykkään pysyä maan tasalla enimmäkseen. Lentokoneet ja laivatkin pelottavat jonkin määrin, mutta huvipuistot tai tivolit ovat kivoja kohteita kerran pari vuodessa.